Sä et ole väärässä, vaikket muistais nimeäsi enää
Sä et ole jäämässä, valheestasi sun täytyy herää
Verho riippuvuuden yllä repeilee
Ei varjoihin eksynyttä saada hereille
Taas sumua
Sun täytyy vaan juosta kovempaa
Saako satuttaa?
Jos sydäntään ei pysty kovettaa
Sä muutut yhä kauniimmaksi, aina kun osa muistoistani taas katoaa
Mä koitan itseni täältä vain kadottaa, kolmiolääke kerrallaan.
Yksin oottamaan jään kylmään eteiseen
Ei jäistä kerjäläistä saada hereille
Taas sumua
Sun täytyy vaan juosta kovempaa
Saako satuttaa?
Jos sydäntään ei pysty kovettaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti