Sen hetken kun tie on niin kevyt kulkea.
Sä ilmestyt taas jostain heittämään sun varjoja.
Onnelliset hetket usvan sekaan katoaa.
Silti aistin vielä loputonta valoa.
Se häikäisee
En tahtosis kääntää selkää sulle uudelleen.
Mut kun...
Yhtälöistä puuttu aina vaan se toinen puolikas.
Ja summalausekkeesi kasaa taakan valtavan.
Ikkunoista paistaa kajo kuolevan auringon.
Vain kipu antaa meille ultimaattisen nautinnon.
Taas mä teen.
Uuden väistöliikkeen.
Taas mä meen.
Uppoon ikuisuuteen.
Sekuntien päässä täydellisestä tuhosta.
Ei mikään lääke auta, ei mikään muuta tulosta.
Valittaa ei saa, vaan näillä korteilla pelataan.
Jotka jaettu on jo heti tämän pelin alussa.
Se ymmärtää.
Kuka viimeisenä poistuu kyydistä.
Taas teräsi sä piilotit mun kylkiluiden väliin.
Evääsi sä liikutit kun en ehtinytkään hätiin.
Ei kaikkia voida pelastaa, vaikka kuinka tahtoisi auttaa.
Kaksinaamaiset taas käyvät valheillansa kauppaa.
Taas mä teen.
Uuden väistöliikkeen.
Taas mä meen.
Uppoon ikuisuuteen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti