Palavat kentät, tuleen ajettu maa
Tältä hävitykseltä en pysty silmii ummistaa
Sinä yksin vain lennät, yläpuolella sen
Ja katsot kuinka polttaa minuun arvet ikuiset
Muistatko sä vielä kuinka kaikki alkoikaan
Kuinka lähellä me kerran käytiin itse jumalaa
Mutta joskus paratiisikin syttyy vaan palamaan
Ja yö, aamun tuhkaan verhoaa
Sua vielä etsin, raunioista sen
Mutta kaiken alta löysinkin mä uuden kauneuden
Nyt mä sen nään, yhä selvemmin
Niin lyhyt matka on välillä taivaan ja helvetin
Muistatko sä vielä kuinka kaikki alkoikaan
Kuinka lähellä me kerran käytiin itse jumalaa
Mutta joskus paratiisikin syttyy vaan palamaan
Ja yö, aamun tuhkaan verhoaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti