Odotat reunalla.
Yksinäisyyden edessä.
Kuvasi keulalla.
Aallonharjaa kyntää taas mun meressä.
Nimesi aurinkoon.
Purppuran eri sävyissä.
Sokaisee sun valo.
Näen magentaa vaa mun näyissä.
Astinlautoina kaikki ne ihmiset.
Jotka eivät tajuu kurottaa ylhäälle.
En tiedä onko mitään tyhmempää.
Kuin käydä itsesääliin lepäämään.
Valumajäljet taas.
Koristaa maalausta.
Tuli laulaa säkeistönsä keskellä kaaosta,
Mistä se happee saa, mistä se happee saa?
Kun poltat taas unelmasi hiileksi uudestaan.
Kuka on seuraava?
Joka hämärän mailla taas kulkee.
Koukut sun leuassa.
Siitä huolimatta silmänsä sulkee.
Tahtoisi parantaa.
Kaikki ajan arpeuttamat haavat
Valheesi varastaa,
Ennenkuin taas lisää suolaa sä kaadat
Kaupunki on jälleen taas tulessa.
Sitä seuraan norsunluisesta tornista.
En tiedä onko mitään tyhmempää
Kuin käydä tulen kanssa leikkimään
Valumajäljet taas.
Koristaa maalausta.
Tuli laulaa säkeistönsä keskellä kaaosta,
Mistä se happee saa, mistä se happee saa?
Kun poltat taas unelmasi hiileksi uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti